Day 19, monia mandaatteja valkotakissa

05.04.2020

Olen nyt työskennellyt kuusi päivää apteekissa reseptin toimituksessa. Melkoista shokkihoitoa parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ehkä kovin moni ei olisi tähän ryhtynyt. Olen seikkailija ja extreme-urheilija henkisessä mielessä. Fyysisissä extreme-jutuissa olen ihan jänishousu. Linnanmäen vuoristoratakin on siinä rajoilla.

Yliopistosta valmistuin proviisoriksi ja myöhemmin farmasian tohtoriksi eli asiantuntijaksi, jonka tehtävänä on tietää ja arvioida tietoa kriittisesti. Olin ja olen jälleen ylpeä ammatistani ja sen symbolista, valkoisesta takista.

Vuosien kuluessa ja elämän kolhiessa, valkoinen takki muuttui painavaksi tiedon panssariksi, joka oli liian jäykkä ja rajoittava. Koin jopa, että se peittää sen, missä rajaton potentiaali lymyää eli inhimillisyyden, epävarmuuden ja keskeneräisyyden.

Pari vuotta sitten sanoin ystävilleni, että laitan valkotakin naulaan. Halusin katsoa maailmaa ja kokea elämää hetken aikaa ilman sitä. Opiskelin henkisen hyvinvoinnin ohjaajaksi ja aloitin kokemuksellisen tutkimusmatkan yhdessä luomisen periaatteisiin. Vuoroin nautin matkasta ja vuoroin kaipasin valkotakin mukanaan tuomaa selkeyttä ja turvaa. Kunnes tajusin, ettei minun tarvitse luopua asiantuntijan mandaatista. En oikeastaan voikaan, koska jotkin asiat ovat niin selkäytimessä. Kuten vaikkapa mikrobiologian käsienpesu I ja II, kuten opiskeluaikana kursseja kutsuimme. Sattuneesta syystä juuri nyt nämä opit ovat olleet mielessäni.

Meillä on monta mandaattia, opin eräässä koulutuksessa kolmisen vuotta sitten. Voimme hyödyntää näitä mandaatteja joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti tilanteen edellyttämällä tavalla toistemme ja itsemme iloksi sekä hyödyksi. Pakissa on jaetun ihmisyyden mandaatti, jonka me kaikki olemme saaneet synnyinlahjana. Sen lisäksi meillä jokaisella on ainutlaatuisia ihmisyyden erikoistumisopintoja. Minulle elämä on järjestänyt kurssit läheisten vakavista sairauksista ja saattohoidosta sekä työuran uudelleen suuntaamisesta.

Apteekissa asiakaspalvelussa voin ottaa pakista sen, mistä arvelen asiakkaan sillä hetkellä hyötyvän. Olen käyttänyt huonoja vitsejä, avoimia kysymyksiä ja ennen kaikkea katsetta ja läsnäoloa. Jotkut vastaavat katseeseen ja jotkut eivät. Jokaisesta päivästä jää erityisen lämpimänä mieleen muutama kollegan ja  asiakkaan kohtaaminen. Niiden voimalla olen selvinnyt!