Dialogi herätti minut henkiin

teksti: Hanna Kortejärvi
kuva: Maarit Unonius

Joululoma ei ollut niin virkistävä kuin toivoin ja tunnustan, olen lukenut liikaa huonoja uutisia ja syönyt hieman liikaa suklaata. Tammikuinen monta päivää jatkunut vesisade ja kaiken kattava peilijää ei sekään kohenna mielialaani. Nyt kuitenkin olen matkalla Viikkiin opettamaan, tai paremminkin valmentamaan, positiivista psykologiaa. Aiheena on pitkäjänteisessä väitöskirjatyössä tarvittavat voimavahvuudet: sinnikkyys, itsesäätely ja myötätunto. Olen päättänyt fasilitoida Erätauko-dialogin.

Osallistujien kehonkielestä aistin, että en taida olla ainut, joka on vähän matalalla mielialalla liikenteessä. Kadonneita videotykin piuhoja metsästäessä pohdin hieman huolestuneena, miten saan keskustelun viriämään.

Onneksi rauhoitun, kun keskityn luottamamaan dialogiin prosessina: nyt tapahtuu se, mikä tänään tällä joukolla on mahdollista, se riittää ja on hyvä. Sanoitan ääneenkin, että aloitellaan ihan rauhassa. Ohjeistan neljä opiskelijaa asettumaan sisärinkiin keskustelemaan sinnikkyydestä ja ulkorinkiläisiä pyydän kuuntelemaan aktiivisesti ja miettimään mielessään kysymyksiä. Heitän kiukaalle aloituskysymyksen. Pihisee aika vaimeasti. Urheasti kaikki sisärinkiläiset kuitenkin kertovat jonkin sinnikkyyteen ja väitöskirjatyöhön liittyvän kokemuksen. Kun annan ulkorinkiläisille mahdollisuuden kysyä, odottelemme ensimmäistä kysymystä hyvän tovin. Tämän tovin aikana huomaan joidenkin jo vähän kiemurtelevan. Päätän kuitenkin odottaa ja viivästää ihan tietoisesti. Tulee kysymys: "Kehittyykö sinnikkyys väitöskirjaa tehdessä?" Keskustelu vilkastuu välittömästi! Seuraava kysymys tuntuu syventävän keskustelua monia kiinnostavaan suuntaan: "Voiko sinnikkyyttä olla joskus liikaa?" Kiuas on miellyttävän lämmin, en enää palele. Näkökulmat ja kokemukset työn sujumisesta ("teen niin kauan, kun sujuu. Niin yksinkertaista se on."), työkalun vaihtamisesta tukkopaikassa ja lomasta tai matkasta, kun on jo ihan umpikujassa, innostavat minua ja silminnähden muitakin. Keskusteluun osallistutaan niin ulko- kuin sisäringistä. Olemme elossa, kun nauramme yhdessä. Dialogi on käynnistynyt!

Vaihdamme teemaksi itsesäätelyn ja rinkiläisten paikkoja. Itsesäätely liittyy tunteisiin ja tunteiden säätelyyn. Keskustelu jatkuu ja syvenee luontevasti väitöskirjatyössä eteen tulleisiin haastaviin tilanteisiin ja niissä heränneisiin vaikeisiin tunteisiin. Väitöskirjan tekemiseen liittyy epävarmuutta, pettymyksiä, epätietoisuutta, haastavia vuorovaikutustilanteita ja joskus jopa epäoikeudenmukaista kohtelua. Mieleeni jäi erään opiskelijan havainto, että minä en ole väitöskirjani. Liiallinen samaistuminen omaan työhön tuottaa vaikeita tunteita, kärsimystä ja on ehkä jopa uupumisen taustalla. Keskustelu avun pyytämisestä, tarjoamisesta ja vastaanottamisesta koskettaa minua. Olen huomaavani, että nuorten on helpompi pyytää ja vastaanottaa apua kuin minun sukupolveni edustajien. Toiveikkuuteni lisääntyy!

Vaihdamme vielä kerran teemaa ja keskustelijoita sisäringillä. Teema on minun mielestäni VALTAVA, nimittäin myötätunto. Käytän määritelmää jossa, myötätunto on ennen kaikkea tekoja, jotka vaikuttavat omaan ja toisten ihmisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen myönteisesti. Käynnistän keskustelun kysymällä: Tarvitaanko myötätuntoa työyhteisöissä? Tuntuu vallitsevan yhteisymmärrys, kyllä tarvitaan! Keskustelu soljuu kuin itsestään ja erittäin vilkkaana. Puheenvuoroja jonotetaan ja keskustelemme tasavertaisina. Olen yksi keskustelijoista ja myös opiskelijat fasilitoivat esittämällä spontaanisti kysymyksiä. Myötätuntoon tuntuu liittyvän aitous ja rehellisyys tunnistaa sekä rohkeus ilmaista muillekin, mitä itsellä on meneillään. Ja sen huomioimista, mitä minä tai toinen ihminen tarvitsee ja toivoo juuri nyt. Kokemuksissa nousevat vahvasti esiin kunnioittaminen, kollegiaalisuus ja rakentava vuorovaikutus. Monet ovat olleet "myrskyn silmässä" eli jonkun hierarkiassa korkeammassa asemassa olevan henkilön epäreilun käytöksen kohteena. On hyvin koskettavaa, kuinka keskustelijat kuvaavat vaikeita tilanteita, omia kokemuksiaan ja ennen kaikkea sitä, miten rohkealla ja rakentavalla tavalla he ovat puuttuneet tilanteeseen ja puolustaneet omia ja samalla koko ryhmän tai yhteisön oikeuksia reiluun kohteluun. Yksi keskustelijoista, nostaa kätensä vaakatasoon ja sanoo: "Katsokaa, kuinka minun käsi vapisee vieläkin, kun puhun tästä." Myötätunto totta tosiaan on ROHKEITA tekoja. Myötätunto ei ole mitään nössöilyä ja pehmoilua, vaan se on mullistava voima, joka uudistaa työkulttuuria ja sitä kautta jopa yhteiskuntamme rakenteita oikeudenmukaisiksi ja inhimillisiksi! Voimaannun keskustelusta niin, että oikein toivon, että olisi jokin epäkohta, jonka kanssa voisin nousta barrikadeille yhdessä näiden ihmisten kanssa.

Joudun sanomaan, että nyt aika loppuu ja päätämme dialogin. Olen niin täynnä voimaa, toiveikkuutta ja luottamusta, että en tiedä mihin sen kanavoisin. Heräsin henkiin! Kiitos terveyden tutkimuksen tohtorikoulutusohjelman opiskelijat, kun sain jakaa tämän pienen hetken viisassa ja inhimillisessä seurassanne! Olen hiukan eri ihminen torstaina 12.1. klo 11.30 kuin klo 9.

Mikä on Erätauko-dialogi?

Dialogin tavoitteena on ymmärryksen lisääntyminen käsiteltävästä aiheesta, joka on tyypillisesti monimutkainen ilmiö, johon liittyy monenlaisia näkökulmia, kokemuksia ja tunteita. Ymmärrys syntyy keskustelijoiden kokemuspuheesta, jota ei arvoteta ja jolle annetaan tilaa. Ymmärrys eroaa tiedosta siten, että ymmärrys rakentuu kokemuksista ja kokemuksiin liittyy usein vaikeita tai myönteisiä tunteita. Dialogissa kaikki osallistujat ovat tasavertaisia. Myös dialogin fasilitaattori voi osallistua dialogiin jakamalla omia kokemuksiaan ja osallistujat puolestaan voivat esittää syventäviä tai uusia näkökulmia avaavia kysymyksiä. Dialogissa voi oivaltaa jotain uutta itsestään, muista ihmisistä tai ilmiöistä. Kuin lahjana, dialogissa voi syntyä uusia ideoita ja ratkaisuja. Dialogissa syntynyt ymmärrys voi olla arvokasta pääomaa niin (itsensä) johtamisessa, päätöksenteossa kuin suunnittelutyössä.

Lisätietoja: Erätauko - Jotta Suomesta tulisi maailman parhaiten keskusteleva kansa (eratauko.fi)