Mielentyyneys ja kuinka sitä järkytetään
Teksti: Tapio Saarinen
Kuva: Juha Nurmiharju ja DALLE 3
"Mielentyyneys on kykyä säilyttää tasapaino silloin, kun ulkoiset seikat, omat valinnat tai häiritsevät havainnot uhkaavat suistaa mielen raiteiltaan." J. Torkki, Plutarkhos Mielen tyyneydest
Ulkoisia tekijöitä ja häiritseviä havaintoja, jotka helposti kuohuttavat mieltä, ei tästä ajasta todellakaan puutu: On luonnollista, että sodat naapurimaassa ja Välimeren pohjukassa järkyttävät, eikä ilmastonmuutoskaan anna aihetta riemuun. Epävarmuus taloudessa ja työelämässä herättää stressiä ja turvattomuuden tunteita, ja ratkaisuksi tarjottavat "yritä kovemmin" ja "osta itsellesi täydellinen elämä" lähinnä lisäävät vettä myllyyn. Mitä tehdä? Kuinka voisi säilyttää tasapainonsa kaiken tämän keskellä?
Hyvän lähtökohdan mielentyyneyden ja toimintakyvyn kasvattamiselle tarjoavat stoalaisten filosofien oivallukset parin tuhannen vuoden takaa. Epiktetuksen, vapautetun orjan ja ammattifilosofin, Käsikirjan kappale V tavoittaa asian ytimen minusta parhaiten:
"Meitä eivät kiusaa niinkään asiat vaan tulkintamme asioista."
Toisin sanoen, vaikka emme aina voikaan vapaasti valita niitä ulkoisia olosuhteita, joissa olemme, johonkin on meidän aina mahdollista vaikuttaa. Tämä jokin pitää sisällään tavat, joilla tilanteita katsomme ja joilla niihin suhtaudumme, ja päätökset siitä, miten niihin vastaamme. Stoalaisten mukaan keskittymällä asioihin, joihin voimme vaikuttaa, voimme elää hyvää elämää kaaoksenkin keskellä. Aivan erityisesti tämä tarkoittaa omia tulkintoja. Tulkintojen merkityksen tiedostamalla ja tulkintoja työstämällä voidaan tyynnyttää mieltä ja siten luoda edellytyksiä (tilannetta ajatellen) tarkoituksenmukaiselle toiminnalle - tehdä se, mitä tehtävissä on.
Jotta mielentyyneyttä olisi helpompi kultivoida on hyvä luoda katse myös kolikon toiselle puolelle. Vastakohtana mielentyyneydelle toimivat tilanteet, joissa mieli on kuohuksissa. Tällöin toiminta on usein reaktiivista, automaattista. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö joku toimintaamme ohjaisi: Tunnekuohuilla voi huuhtoa kurkusta alas jos jonkinmoisia ajatuksia ja samalla tehdä rahaa, niin kuin somejätit tahkoavat, ja aivan erityisenä helmenä Tiktok:
Stillerillä oli tässä kolmisen viikkoa sitten vieraana Mikko Alasaarela, joka sanaili viisaita Tiktokista. Tiktokin algoritmi on ärhäkimmästä päästä polarisoimaan kuulijakuntaa, hajottamaan keskittymiskykyä ja kuohuttamaan mieltä. Kiinassa firmalla on paljon tiukemmat toimintaehdot kuin länsimaissa, mistä Alasaarela veti johtopäätöksen, että toiminnan haitallisuus on siellä hyvin tunnistettu ja suunnattu tietoisesti länttä mädättämään. Jos aikaa ja innostusta riittää, podcastin löytää Yle Areenasta. . Myös Hesarissa teemaa on sivuttu viimeisen kuukauden aikana monessa kirjoituksessa esim. Elina Lappalaisen jutussa 16.12. tai Katri Makkosen tekstissä 31.12.
Hajota ja hallitse -periaate toimii siis yhtä hyvin nyt kuin antiikin Roomassakin. Ihminen tai ryhmä, jonka mieli on kuohuksissa - hajallaan - ei ole tilanteessa ohjaksissa, vaan naruista vetelevät muut voimat. Kuohuksissa olevien mielten reaktiivinen toiminta usein vain pahentaa tilannetta, tuottaa enemmän uutta kärsimystä kuin käyttökelpoisia ratkaisuja.
Niin kuin Tiktok-esimerkistä huomaamme, yksi tämän ajan erityispiirteitä modernin hajoittamisen ja hallitsemisen saralla on se, että se ei enää rajoitu vain ihmisten välisiin suhteisiin, vaan ihmismielen sisäisiin toimintoihin. On jotenkin ironista, että elämme ajassa, jossa meidän oletetaan kykenevän oppimaan koko ajan uutta ja mutkikasta, ja samalla keskittymiskykyämme nakerretaan ennennäkemättömällä innolla. Lyhyet, tunteisiin vetoavat videoklipit, joilla spruutataan dopamiinia aivoihin liuottavat huomiojännettämme niin lyhyiksi pätkiksi, että siitä ei olisi enää vaihto-osaksi kultakalallekaan.
Se, että mieli muokkautuu käytön vaikutuksesta on asiaan kuuluvaa ja ollut tiedossa jo tuhansia vuosia sitten. Varhaisissa buddhalaisissa teksteissä (Majjhima Nikāya 19.6, vapaasti muotoiltuna) on todettu:
"(…) Se mitä munkki ajatuksillaan ja pohdinnoillaan seurailee, muodostuu hänen tietoisuutensa taipumukseksi."
Ja muutama sata vuotta myöhemmin, hieman maallisemmissa piireissä (Rooman keisari Marcus Aurelius, Meditations, 5.16):
"Mielesi muotoutuu niiden ajatusten mukaan, joita usein ajattelet."
"No mitä välii?" joku voisi kysyä. Edetään harppaus ajassa eteenpäin 1700-luvulle ja annetaan Voltairen vastata:
"Ne, jotka voivat saada sinut uskomaan järjettömyyksiä, voivat saada sinut tekemään julmuuksia."
Naurettavuuksiin uskomista edesauttaa se, että kompleksisessa todellisuudessa, erityisesti kun keskittymiskykykin on jo vähän niin ja näin, helpot selitykset houkuttavat. Huonostihan niiden kanssa tietenkin käy - tai tragikoomisesti, niin kuin Voltairekin jo tajuili:
"Epävarmuus on epämiellyttävä olotila, mutta varmuus on naurettava."
Voltairen jälkeen natsien propagandaministeri Goebbels, jonka henki näyttäisi edelleen paiskivan konsulttihommia ainakin Kiinassa, Venäjällä ja amerikkalaisissa somejäteissä, yhdisti edellä mainitut osaset toisiinsa ja kertoi, kuinka meidät saa uskomaan järjettömyyksiin:
"Kerran kerrottu valhe pysyy valheena, mutta tuhanteen kertaan kerrottuna siitä tulee totuus."
Jokohan tämä riittäisi?
Eikö olisi aika ottaa asiat takaisin omiin käsiin ja käydä vastahyökkäykseen omaa mielentyyneyttä järkyttäviä voimia vastaan?
Tilanne ei onneksi ole lainkaan toivoton, jos tahtoa muutokseen piisaa. Tuhansien vuosien aikana on kehitetty runsaasti työkaluja mielentyyneyden kehittämiseksi. Palataan niihin seuraavassa blogissani.