Mitä voimme oppia sittisontiaisilta päämääristä ja tarkoituksenmukaisesta toiminnasta

Teksti: Tapio Saarinen

Kuva: Tapio ja DALLE 3

Viikonloppuna sattui Tekniikan Maailmasta silmään mielenkiintoinen juttu sittisontiaisista. Jutussa viitattiin tutkimukseen, jossa sittisontiaisten ja ihmisten välillä oli havaittu mielenkiintoista samankaltaisuutta: kykyä tehdä yhteistyötä ilman selkeää, etukäteen tiedossa olevaa päämäärää. Tämä rinnastus särähti korvaan, miten niin sittisontiaisilla ei muka ole toiminnassaan päämäärää?

Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä vahvemmin tuntui, että päämäärä oli ymmärretty tekstissä liian suppeasti. Ja samalla kun perehdyin asiaan, alkoi näyttää siltä, että sittisontiaisillahan on paljonkin viisautta erityisesti toiminnan tarkoituksenmukaisuuden ja tavoiteellisuuden näkökulmista.

Aiemmat ihmissukupolvet - erityisesti egyptiläiset - ovat osanneet pitää sittisontiaisia suuressa arvossa. Edelleenkin niillä on elämänkierron kannalta hurjan tärkeä tehtävä: Prosessoimalla kakkaa eri tavoin, ne parantavat maaperän laatua kasvien kasvua ajatellen. Samalla ne vähentävät typpi ja metaanipäästöjä ehkäisten ilmastonmuutosta sekä jopa tulvia huokoistamalla maaperää syvälle maahan kaivamillaan tunneleilla. Aikamoisia juttuja!

Mutta ne päämäärät. Tutkimuksessa, johon Tekniikan Maailman jutussakin viitattiin, kerrotaan, kuinka moni sittisontiaislaji osaa tehdä taitavasti yhteistyötä, kun rouva ja herra Sontiainen pyörittävät kakkapalleroaan yhteistuumin pesimäpuuhat mielessään. Matka alkaa sattumanvaraiseen suuntaan viivasuoraa linjaa pitkin pois heidän löytämältään läjältä, vailla ennakkokäsitystä mistään spesifistä paikasta, jonne he ovat aarrettaan hyryttämässä. Tarkoittaako tämä sitä, etteikö sittiäisillä olisi päämäärää?

Ihmisen toiminnassa päämäärät kyllä helposti jäävät taka-alalle. Vallan tekemisestä voivat ottaa rutiinit, jolloin tehdään niin kuin on ennenkin tehty, vaikkei se mitään päämäärää palvelisikaan. Myös impulsseista voi olla kiusaa, jolloin tehdään sitä, mitä mieleen juuri juolahti.

Toisin kuin ihmisten, sittisontiaisten toiminta on sekä tarkoituksenmukaista, että päämäärätietoista. Sittisontiaiset suuntaavat kakkapalleroineen loitommalle löytämästään läjästä, koska tietävät, että kärhämähän siitä tulisi, mikäli kaikki lajitoverit jäisivät hengailemaan samoille huudeille. Suoraan kulkemisella on vissi tarkoitus: se generoi etäisyyttä lähtöpisteestä tehokkaammin kuin kiemurtelu, jossa olisi vielä riskinä törmätä muihin sontiaisiin. Tällaiset kohtaamiset saattaisivat johtaa siihen, että toiset vievät oman pallon mennessään. Pahinta olisi kiemurtelemalla päätyä takaisin lähtöpisteeseen, jossa sittiäisroadmaneja vaanisi sankoin joukoin.

Termipankin mukaan päämäärällä hahmotetaan suuntaa, johon toiminnalla pyritään. Tämän määritelmän mukaan sittisontiaisilla on päämäärä mitä kirkkain: löytää sopiva paikka, johon voi perustaa perheen. Ja on sittiäisillä muitakin toimintansa laatuun liittyviä hyveitä.

Päämääräänsa kohti edetessään sittiäiset osoittavat ihailtavaa sinnikkyyttä. Vaikka niskassa voi olla kakkaa yli kymmenen kertaa oman painon verran, ja eteen tulla 9 cm korkeita esteitä, matkantekoa jatketaan. Täydellinen, jatkuva läsnäolo ja harhautumaton "huomio" tekemisessä ovat myös päämäärän saavuttamisen kannalta loistavia ominaisuuksia. Sopivan pesimispaikan tullessa vastaan, se tunnistetaan jolloin kakkapaakku kaivetaan maahan, sen sijaan, että kierreltäisiin kymmeniä kiinteistöjä ja tuskailtaisiin valinnoissa niiden välillä, niin kuin me ihmiset saatamme tehdä. Tässä sittiäiset osoittavat selkeän näkemisen ja maltillisuuden hyveitä.

Ihmisetkin tarvitsevat konkreettisen suunnan etenemiselleen, etteivät ala pyörimään paikoillaan, mutta pieni oleellinen ero sittisontiaisiin löytyy. Lähtökohta voi kyllä olla sama kuin sittiäisilläkin: loitolle jostakin. Valmentamisessa (ja varsinkin terapiassa) toiveena asiakkaalla onkin usein päästä eroon jostakin asioiden tilasta tai omasta käyttäytymismallista. "Eroon jostakin" tarjoaa lähtökohdan ja kehittää painetta liikkeelle lähtemiseen, mutta jotta tilanne olisi jatkossa parempi, eroon jostakin ei riitä. Motivaation säilymisen kannalta on tärkeää miettiä, minne suunnata, mitä hyvää tavoitella ei-toivotun tilalle.

Ratkaisukeskeisessä valmentamisessa päämäärää ajatellaan usein enemmän tavoitetilan, kuin minkään yksittäisen tavoitteen perspektiivistä. Tavoitetila on tavoitetta laajempi ja kokonaisvaltaisempi käsite, joka kertoo siitä, mihin tavoitteiden saavuttamisella pyritään. Sittisontiaisella tavoitetila on onnellinen pesiminen siihen soveltuvassa paikassa. Tavoite puolestaan olisi etukäteen fiksattu päätös majoittua johonkin tiettyyn paikkaan.

Tavoitteisiin takertuminen tavoitetilan kustannuksella johtaa helposti jumiutumiseen ja liikkeen pysähtymiseen. Saattaahan olla, että jonkin yksittäisen tavoitteen saavuttaminen ei olekaan mahdollista, tai kun sen on saavuttanut, se ei tuokaan täyttymystä. Tarpeet myös muuttuvat matkan varrella. Tavoitetilan saavuttaminen puolestaan on useimmiten mahdollista hyvin monella eri tavalla, eikä se ole kiinni mistään yksittäisestä tavoitteesta. Kun huomio on tavoitetilassa, tekeminen pysyy joustavampana ja on useampia suotusia lopputulemia.

Oma päämääräni työntekoon liittyen on työskennellä itselleni ja asiakkaillemme merkityksellisten asioiden parissa hyödyntäen omia vahvuuksiani. Aina se ei ole ihan helppoa, mutta mietiskelemällä sitä, kuinka sittisontiaisetkin onnistuvat haasteidensa taltuttamisessa, pysyn kurssissa ja liikkeellä.