Viitekehykset

Ratkaisukeskeinen ajattelutapa

Se, mihin me huomiomme suuntaamme, vaikuttaa suoraan valintoihimme ja toimintakykyymme.

Ratkaisukeskeinen ajattelu suuntaa huomion ongelmasta ongelman taustalla olevaan muutostarpeeseen. Ongelmaa ei siis jätetä huomiomatta, vaan se huomioidaan epäsuorasti muutostarpeen kautta. Tarpeisiin keskittymällä vältetään jumittautumasta ongelmien murehtimiseen, jolloin voimavarat saadaan käyttöön tavoitteiden saavuttamiseen. Tavoite ei ratkaisukeskeisessä ajattelussa ole niinkään pelkästään yksittäisten asioiden saavuttaminen, vaan osa laajempaa tavoitetilan kuvausta, jossa sekä työnantajan asettamat tavoitteet, että työntekijälle itselleen tärkeät asiat toteutuvat mahdollisimman hyvin. Tällöin motivaatio tekemiseen säilyy korkealla, mikä heijastuu sekä työhyvinvoinnissa, että tehdyssä työpanoksessa.

Tietoinen hyväksyvä läsnäolo (mindfulness)

"Me olemme sitä, mitä me säännöllisesti teemme" - Will Durant, The Story of Philosophy (1926)


Mindfulness on keino kehittää huomion ja tunteiden säätelyä. Mindfulness-harjoittamiseen kuuluvien meditaatioharjoitteiden avulla opitaan erottelemaan oma kokemus tilanteista siten, että tilanteen herättämiin ajatuksiin ja tunnetiloihin samaistuminen vähenee. Mitä sitten tulee tilalle? Mindfulness tarkoittaa tietoista, hyväksyvää läsnäoloa omalle kokemukselle kaikissa tilanteissa. Ongelmanratkaisuun tämä liittyy siten, että ongelmaksi koetut asiat tyypillisesti herättävät kokijassaan epämiellyttäviä tuntemuksia, joita voi olla kiusaus väistellä lykkäämällä hankalan tuntuisten asioiden tekemistä. Tällöin moni asia hankaloituu entisestään, mistä syntyy noidankehä. Mindfulnessin hyväksyntä kohdistuu siis kokemukseen, ei tilanteeseen itseensä. Pysähtyminen, meneillään olevan kokemuksen tunnistaminen ja hyväksyminen helpottavat tarkoituksenmukaista, omia arvoja vastaavaa toimintaa.

Konstruktionistinen todellisuuskäsitys ja oppiminen

" Me emme näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin me itse olemme" - Talmudista


Tapamme hahmottaa maailmaa, ja kaikki mitä me pidämme totena, perustuu ymmärrykseen, jonka me yhdessä muodostamme vuorovaikutuksissa muiden ihmisten kanssa. Todellisuus on alati muuttuva, ja me kaikki osallistumme sen luomiseen tässä hetkessä. Konstruktionistisessa oppimisessa oppiminen on yhteistyössä tapahtuva prosessi, missä oppijat rakentavat itse tai ryhmänä aktiivisesti uutta osaamistaan ja kytkevät sitä jo olemassa olevaan viitekehykseensä. Oppiminen ja opittujen asioiden merkitykset ovat aina yksilöllisiä.

CoCreation yhteistyön muotona ja ratkaisuna

Itse uudistuessamme voimme samalla luoda parempaa yhteiskuntaa

Yhdessäluomisessa hyödynnämme ihmisyyden koko potentiaalin: rationaalisen ajattelun, tunteet, keholliset kokemukset ja intuition, jotka viestivät tarpeistamme, meille tärkeistä asioista. Kyse ei ole järjen ja tunteiden vastakkain asettelusta, joko-taista, vaan molempien hyödyntämisestä, sekä-että ajattelusta. Työskentelytavat ovat kehollisia, luovia ja kokemuksellisia. Luovuutta edesauttavat rauhallinen ja inspiroiva ympäristö sekä psykologinen turva.

Yhdessä uuden luominen (CoCreation) on kiehtovaa oppimista sekä oivaltamista, jota moniulotteisuudessaan ja syvyydessään voisi verrata rakkauteen ja myötätuntoon.  Prosessi itsessään ei ole kokonaan sanoiksi puettavissa, mutta lopputulos on silti selvästi koettavissa ja usein myös hyvin konkreettinen.